Olen oppinut olemaan hyvin tarkkanäköinen. Aistin ympäristöä todella voimakkaasti. Minun siunaukseni ja samalla myös kiroukseni on, että ymmärrän liikaa. Ymmärrän muita, ymmärrän kokonaisuuksia, ymmärrän hyvää ja pahaa ja ymmärrän tekoja, syitä ja seurauksia. Olen ollut aina hyvin aistiva ja ympäristöäni tutkiva. Huonona puolena tästä voisi sanoa sen, että saatan ajoittain unohtaa oman merkityksellisyyden. Ihan kuin katselin elokuvaa ilman, että pystyin siihen itse vaikuttamaan kunnes jossain vaiheessa tajusin, että myös minulla on osani tässä kaikessa. Toisin sanoen minun teoillani saattaa olla jotain vaikutusta johonkin. Varsinkin niihin asioihin, jotka eivät mene niin kuin toivoisin. Otetaanpas tällainen aika yleinen esimerkki: haluat elämältäsi jotain, mutta asiat soljuvat omalla painollaan, eikä mitään tapahdu sen asian suhteen mitä haluaisit. Ei ainakaan niin kauan ennen kuin itse alat itse toteuttamaan asioita edistääksesi asiaa. Minä olen toimija, oman elämän luoja. On aika vastuutonta heittää omat unelmat ulkopuolelle toteutettavaksi. Kuten sanotaan: kukaan ei tule tekemään sinua onnelliseksi ellet sinä itse. Niin se on. Vastuunottaminen vaatii juuri niitä tekoja, jopa uhrauksia, pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä.
Minä olen alkanut luomaan omaa elämääni, muokkaamaan sitä sellaiseen suuntaan, joka tyydyttää minua. On ollut aika kuluttavaa elää tyytymättömässä ilmapiirissä. Silloin on tuntunut siltä, että teen koko ajan kompromisseja, tavun ja siirrän unelmiani tuonnemmaksi. Se on sitä ”sitten kun -elämää”. Eräs ystäväni sanoi minulle vuosia sitten, että tee vain niitä asioita, joista nautit. Tämä kuulosti ensimmäisenä päässäni sellaiselta lauseelta, että ”no joopa joo, kuka nyt voi elää noin”. Meillähän on velvollisuuksia ja vastuita eikä tässä maailmassa eletä haihatellen live, love and laugh -tyyliin täysin vapaasti. Mutta sitten ajatuksissani tapahtui jotain. Hitto miks ei. Kuka sen on päättänyt, että en voi toteuttaa unelmiani ja tehdä niitä asioita, joilla on minulle merkitystä. Kuka niin sanoo, että elämä on kärsimysmatka tai sivusta seurattava onnen kantamoinen. Joku saa enemmän kuin toinen ja siihenkö pitäisi tyytyä. Meneekö se niin, että minulle annetaan osani enkä voi sitä muuttaa. Ihan täyttä potaskaa! Todellakin minä itse luon omaa elämääni.
Tänä päivänä puhun ihmisille unelmien merkityksestä. Enkä todellakaan tarkoita tällä jotain vaaleanpunaisten pilvien päällä leijumista. Vaan puhun merkityksellisyydestä. Heitän valmennuksissani ihmiselle tällaisen kysymyksen heidän eteensä ihan kylmiltään: mitä minun pitikään tässä elämässä tehdä. Ei ehkä helppo ajatus. Mitä vaikeampi siihen on vastata, sen tarpeellisempi kysymys todennäköisesti on. Mikään ei ole masentavampaa kuin elää elämää vailla merkitystä tai sen ymmärtämistä. Tämä klassinen kysymys: mikä on elämän tarkoitus saa vastauksen: se on tasan se, minkä itse koet sen olevan. Jos et koe tarkoitusta, haahuilet todennäköisesti jossain kaukana tietoisuuden aalloista.
Tässäkin asiassa olen tullut huomanneeksi sen, että kun löytää edes yhden merkityksellisyyden, niitä alkaa satelee lisää. Hyvä lisää hyvää. Merkityksellisyyden ymmärtäminen lisää merkityksellisyyttä. Kun aloin tekemään asioita, joista nautin niitä tuli eteeni enemmän. Ja kyllä: teen myös ei-niin-kivoja juttuja, mutta ne ei tunnu niin voimia kuluttavalta, koska minulla on merkitys, minulla on unelma. Tarkkanäköisyyteni ja liika ymmärtämisen lahja lisää haastetta pitää kiinni omastani. Voin ymmärtää, että näin piti tapahtua, mutta minun ei tarvitse antaa periksi. Paljon sanottu, mutta jokainen minun tekoni on impulssi johonkin ja samoin myös tekemättömyyteni. Jos jotain vaikka kohdellaan huonosti, voidaan joko ymmärtää ja alistua tai sitten ymmärtää ja taistella. Tämä on ollut suuri oivallukseni jossain vaiheessa elämääni. Voin taistella! Koska minulla on merkitystä.
By KirsiAnnika
Voimaa hyvinvoinnillesi 