Tässä elämän varrella sitä on syönyt vatsa ja mieli täyteen monenlaisia uskomuksia. Niitä on kertynyt ja kerääntynyt kuin tavaraa salakavalasti varastoon ja kaappeihin. Ja kaikkihan me tiedämme, että se siivousprojekti on aina työläs. Se mitä tarvitsin joskus ei välttämättä ole enää ollenkaan toimiva tai tarpeellinen. Uskomukset ja tapamme toimia ovat aina lähtöisin jostain, jolla on ollut positiivinen tarkoitus siihen hetkeen. Muutokset ovat loistavia paikkoja kyseenalaistaa ”roinamme” tarpeellisuuden. Itse olen tehnyt isoissa elämänmuutoksissa hyvin pitkälti ulkoisia muutoksia. Seinät on maalattu, järjestystä vaihdettu, hiusväriä muutettu ja lisäksi on tullut hankittua voimakoruja ja jopa unelmien huonekaluja. Mutta kuinka sisäinen siivous tehdään? Jep. Tiedetään, se ei ole niin yksinkertainen juttu.
Minulla on jo joitakin vuosia ollut tarve yksinkertaistaa asioita ja elää minimalistisemmin. En ole halunnut hukuttaa itseäni tavaran paljouteen ja yltäkylläisyyteen. Tämä on ollut varmasti osa sisäistä prosessia muuttaa elämää perustarpeiden suuntaan. Sitä kautta olen hakenut itseäni: kuka olen kaiken ”roinan” alla. Ajattelen edelleen niin, että jos vuoraamme itsemme kaiken ulkoisen alle peittääksemme todellista minuutta (tai näin voi helposti vahingossa käydä) emme pian enää kuule ja tunnista itseämme. Meille tulee salakavalasti tarve haluta sitä ja tätä, olla enemmän tai pyrkiä suuntaan jonne meitä ulkoapäin ohjaillaan. Todellisuudessa vähempikin riittää ja itseasiassa pärjäämme yllättävän pienellä.
Luulemme tarvitsevamme, kunnes huomaamme, että tarvitsemme oikeastaan jotain ihan muuta. Klassisesti ajateltuna ylensyömme, kun kaipaamme rakkautta tai juoksemme kiireessä, kun oikeastaan tarvitsemme hyväksyntää. Itse olen hakenut arvostusta, kaivannut nähdyksi tulemista ja tarvinnut hyväksymistä. Kiperästi halunnut tietää riitänhän näin. Tässä on sellainen sudenkuoppa, että niin kauan kuin emme tutki mitä todella tarvitsemme, täytämme väärillä asioilla loputonta tyhjiötä. Ja näin elämän juoksukilpailu on alkanut. Tätä kilpajuoksua olen itsekin elänyt.
Juoksukilpailu tai se väärien asioiden kerryttäminen varastoihimme voi kuitenkin loppua, kun tiedämme mitä tarvitsemme. Itselläni tämän tutkiminen on vaatinut paljon työtä. Sitten asian selvittyä edessä on ollut se seuraava työmaa. Nimittäin selvittää ne teot, joilla osoitan itse itselleni, että riitän. Ihan viime aikoina kuuntelin yhtä meditaatiota, jossa sanottiin: sinä voit valita. Tottakai olen tämän ymmärtänyt aiemminkin, mutta ihan kuin tässä lauseessa olisi ollut tällä kertaa jotain enemmän. Voin valita, että riitän. Se oli aika vapauttava tunne, sillä vain minä pidän itseni kiinni tai päästän irti uskomuksestani, etten riittäisi. Teot, joilla osoitan itselleni, että riitän ovat hyvin yksinkertaiset, jopa minimalistiset. Ne tapahtuvat ajatuksen tasolla: valitsen olla riittävän hyvä juuri nyt ja tartun hetkiin ilman epäonnistumisen pelkoa. Käännän katseen myötätuntoisammalle suunnalle ja teen asiat hyvissä tunteissa, jotka nostavat minua. Valitsen ajatukseni ja tunteeni. Riittävän hyvänä.
Tyyntynein mielin KirsiAnnika
Alkuvoimaa hyvinvoinnillesi 